Mätsäritunnelmia

Eilen, 14.5, päästiin pitkästä aikaa match shown pariin. Kannuksessa on järjestetty aika vähän mätsäreitä ja muita koiratapahtumia vähään aikaan. Ja sitten jos on ollut jotain, on työt olleet tiellä tai jotain muuta vastaavaa. Nyt mekin kuitenkin päästiin ihan kehään saakka. : )

Päivä oli todella lämmin, mutta senkin edestä tuuli kyllä todella paljon! Aamulla 11 aikaan lähdimme käpöttelemään täältä kämpältäni tuonne kannuksen mullikoululle. Ja pakko pistää tähän väliin oikein vihaista viestiä irtokoirista, nimittäin sellainen meitä tuli vastaan. Tämä irtokoira oli kuitenkin rauhallista sorttia, melko vanha welsh corgi pembroke. Enemmänkin tuossa tilanteessa sai huolestua tuon irtokoiran puolesta, sillä se tuli vastaan autotiellä sillalla, josta sen olisi ollut hankala päästä turvaan jos auto olisi tullut. Koiranomistajien tulisi hieman katsoa koiriensa perään, sillä tämmöinen on minusta ainakin ilmiselvä heitteillejättö. Tuo koira oli erittäin vanha ja rauhallinen, joka väisti meitä autotien puolelle pyörätiellä, täysin harmiton siis. Koiranomistaja ei tietenkään voi sille mitään jos koira karkaa, mutta tällaisia harmittomia vanhuksia näkyy aivan liian usein tienpäällä ilman omistajaa.Sääliksi käy sitä koiraressua, joka tällaisia matkoja tekee. Joidenkin koiranomistajien on hankala tajuta, että vaikka se vanha koirakaveri ei tee mitään lenkkeileville ihmisille ja heidän koirilleen, on irtokoira suuressa vaarassa. Jotkut autoilijat eivät välitä jos ajavat koiran päälle ja kaikista koirista ei ole vakuuksia siitä, käyvätkö ne harmittoman lajitoverin päälle vai eivät. Leppoinen irtokoira on kuitenkin liikenteessä käytännössä täysin suojaton ja tähän minusta koiranomistajien pitäisi panostaa enemmän. Asia on minusta oikeastaan ihan sama kuin se, että liikenteessä kuuluu käyttää turvavöitä: vaikka itse ajaa hyvin, on liikenteessä muitakin, jotka eivät aja välttämättä ollenkaan hyvin. Tästä aiheesta saisi tehntyä vaikka kuinka pitkän postauksen, mutta aihehan ei varsinaisesti vastaa otsikkoa...

Joten takaisin siis meidän kuulumisiin ja tuohon match showhun. Paikan päällä törmäsimme toiseen walesinspringerspanieliin, Pateen, ketä olen myös käynyt kerran trimmaamassa. Onneks emme joutuneet samaan kehään, sillä minusta on erittäin ahdistavaa olla tuttujen kanssa samaan aikaan kehessä, vaikkakin kaksi saman rotuista koiraa mätsärikehässä olisi aika lailla unelmapari, tosin tuomarille melko varmasti täysi painajainen. Meidän paria en niinkään laittanut merkille. Punainen nauha osui kuitenkin meille, joten näyttävästi Lukas oli suurista ujosteluistaan huolimatta enemmän tuomarin mieleen. Liikkuminen meni oikein mukavasti ja Luksu viihtyi kyllä oikein mukavasti kehässä jälleen pitkän tauon jälkeen. Pate sai sinisen nauhan.

Welssikaksikolle ei kuitenkaan tullut kummalekaan menestystä sinisten ja punaisten kehässä. Nuo kehät olivat nopeasti ohi. Oikeastaan niissä tuo tempo oli aikamoista liukuhihnajuttua. Koirat laitettiin seisomaan ja tuomari sitten napsi liikuttamatta kolme parasta. Ja se oli sitten siinä. Henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä, että pistetään peliin oikein kunnon jännitystä: liikutetaan, pudotetaan yksitellen koirakkoja pois ja jätetään lopuksi enää se kärki kehään. Yleisön ja kilpailijoidenkin mielenkiinto pysyy näin paremmin ylhäällä. Muuten mätsäripäivä oli kyllä oikein mukava vaikka menestystä ei tullut. Pääasia on se, että pääsee tuulettumaan toisten koiraihmisten kanssa ja saamaan harjoitusta. Paikalla oli myös ystäväni Liisa ja hänen shelttimiehensä Jeri. Heidän saaliikseen jäi sininen nauha ja olivatpas he hienosti sinisten kehässä niiden viimeisten joukkoon asti, kuitenkin jääden nipin napin pois sijoituksilta. Pienten koirien osalla tämä tuomarointi sinisten ja punaisten kehässä meni siis eri systeemillä kuin isoilla koirilla.

Kameraa ei valitettavasti ollut mukana tuossa tapahtumassa.

Lukas on nyt sitten ollut aika paljon täällä kämpälläni. Voin kyllä olla iloinen siitä, kuinka rauhallinen herra täällä on! Kerrostaloäänistä ei hän sano enää yhtään mitään. Ainut on vain se, että yläkerrassa on aina välillä vierailulla eräs koira, joka haukkuu aika useasti ja jolle Lukas sitten välillä vastaa. Pienessä kämpässä on kuitenkin se hyvä puoli, että koira on helppo ja nopea hiljentää, joten mitään suurta vahinkoa ei ole tullut. Elo täällä on rauhallista ja lenkeillä käytöskin on paljon parempaa kuin kotikulmilla Eskolassa.

Näin pitkän päivityskatkoksen jälkeen tässä sitten on jotain pulinaa. Loppuun on kyllä pakko mainita vielä MAHTAVAT LEIJONAT. Mitalihan sieltä tulee, ja toivottavasti vielä kultaa! Pakkohan se on fiilistellä illan peliä varten vielä parilla jäkisvideolla, enjoy!

Onnea  Jellonille illan otteluun! Täällä pidetään peukut ja tassut ylhäällä, että itsevarma Ruotsi saisi tuntea oikein kunnolla nahoissaan! Eiköhän se Granlund vielä toisen kiekonkin maaliin veivaa ;) Ja vielä pitäisi myös toivoa, että Tsekit näytäisivät väkivalta-venäjäläisille missä sen pronssin kuuluu olla.

Ensikertaan sitten :)

Talvipäivän riemuja

Moikka!
Anteeksi tämmöinen pitkän pitkä bloggaustauko. Nytpä kuitenkin ajattelin raportoida jotain meidän aamupäiväisestä lenkistä.

Sovittiin kaverini Riikan kanssa, että lähdetään näin loppiaisen kunniaksi raviradalle koirien kanssa. Oikeastaan se olikin mun idea, Lukas kun pääsee niin harvoin leikkimään toisten koirien kanssa ja Ässän ajattelin olevan juuri sopiva koiruus tähän puuhaan. Kokoa kaksikolla kun on melko lailla saman verran ja niin samanluontoisiakin ovat. Ässä kun on vielä narttukin, niin mitään tappeluita ei melko varmasti edes voisi tulla parivaljakon kesken.

Vähän ennen kahtatoista me sitten raahauduimme raviskalle. Paikalla oli myös yksi ravihevonen harjoittelemassa, mutta Lukaksen huomion kiinnitti heti raviradan sisäpuolella juokseva koira. Hevonen jäi siis ihan omaan arvoonsa, mistä olinkin oikein tyytyväinen ja ehkä vähän yllättynyt. Kun mekin päästiin tuonne aidatulle puolelle, päästin Lukaksen irti ja koirathan tulivat heti vallan mainiosti toimeen. Lukas oli ensin hieman jäässä tosin, eikä oikein ymmärtänyt, että mitä nyt tapahtui. Jonkin ajan kuluttua ymmärsi herrakin, että tässähän voi ihan vapaasti juosta ympäriinsä ja leikkiäkin vähän. Tosin jossain vaiheessa taisi welssimies ymmärtää, että tässähän on kyseessä oikein kaunis narttukoira...

Mutta voi sitä riemua, kun oli pojalla mukavaa! Yhdessä vaiheessa radan ulkopuolelle tuli joku belggari omistajansa kanssa. Ässä ja Lukashan sitten oikein hullaantuivat tästä ja lähtivät tervehtimään tuota uutta koiraa. Onneksi Lukas seurasi vain Ässää, joten minun ei edes tarvinnut huutaa Lukasta takaisin, sillä Ässä tottelevaisena koirana tuli kun Riikka kutsui ja punavalkoinen spanieli seurasi vain perässä.

Jonkun aikaa juoksenneltuaan, oli kaksikko jo aika väsynyt, joten päätimme sitten lähteä. Kamera oli kuitenkin tarttunut mukaan, joten kuvia on tältä reissulta!

 

Seuraavat kuvat (c) Riikka Niinistö

Loppuvuoden hallitreenit menivät sitten oikein kivasti. Nyt olisikin oikein kova halu päästä kokeilemaan taitoja ihan kilpakentille. Kevätkausi alkaa täällä muistaakseni meille 17. päivä, joten silloin taas pääsemme pienen joulutauon jälkeen treenailemaan. : )

 

Agiliitoa

Tänään oli ekat hallitreenit pitkään aikaan. Sisäkausi on nyt sitten virallisesti alkanut! Ja ylipäänsä taas tämmönen mukava treenikausi agilityn parissa. Kesällä ei oikein mihinkään päässyt harrastamaan. Yksiäkään möllikisojakaan ei täällä päin järjestetty mihin olisi sitten voinut päästä vähän harjoittelemaan.

Tämän päivän treenit menivät kuitenkin oikein mukavasti. Koira oli selvästi innoissaan kun pääsi taas pitkästä aikaa loikkimaan ja tekemään kaikkea kivaa. Erityisesti kepeillä on tuo meno jo aikamoista! Hienosti herra myös kuunteli ohjeita ja totteli todella hyvin.

Keinu on ollut todella kauan meidän kompastuskivi. Periaatteessa muut esteet ovat jo kisavalmiita. Olen kuitenkin huomannut, että kun ikää on Lukakselle tullut enemmän, on pojasta tullut myös herkempi. Keinun paukahdus säikäyttää vähän ja samaten se, että taso liikkuu alla. Talvella tämä kuitenkin rupesi jo edistymään, kun otin keinua pala palalta: kosketuksesta jo palkkaus ja vähitellen sitten edettiin pitemmälle. Joku voisi sanoa, että tämä tekniikka opettaa koiraa vain hyppäämään keinulta pois kesken kaiken ja se riskihän siinä toki onkin. Mutta itse en halua pakottaa koiraani sellaiseen mihin se ei kerralla pysty. Haluan, että Lukas kokee keinun vaaratomaksi ennen kuin ryhdyn suorittamaan keinua ihan täysillä. Sitä suosittelisin myös kaikille muille, varsinkin jos koira on noin herkkä kuin tämä minun agikaverini. Ja tuon palapalalta opettelun olen kyllä kokenut varsin hyväksi ja tehokkaaksi menetelmäksi.
Tänään oli myös havaittavissa tuota herkkyyttä. Ensin Lukas meni oikein innokkaasti keinua, mutta yhden paukahduksen ja koipien lipeämisen jälkeen alkoi se epävarmuus jälleen paistaa. Jälleen rupesin sitten palkkaamaan jo ihan pienestä ja pian pystyi herra menemään jo ihan koko keinun. Itsenäisestikin herra voisi yrittää periaattessa tuota mennä, mutta ennemmin olen itse kuitenkin koko ajan tukemassa vieressä ja välillä laskemassa keinun toista päätä alas.

Mitään sen kummempaa rataa ei oikeastaan tehty. Edelliset käyttäjät olivat jättäneet meille pieniä estesarjoja, joista sai sitten kehiteltyä ihan mukavasti tekemistä pariksi tunniksi. Harjoitusta tuli kiertämisiin ja välistä vetoihin, jotka todella nopeasti myös koira sitten hoksasi.

Kuvia ei valitettavasti hallilta ole.

Nyt olen sitten myös raahannut Lukaksen tänne omaan kämppääni täksi yöksi juuri noiden hallitreenejen vuoksi. Muuten herra voisikin olla täällä kauemmin kuin yhden yön, mutta huomenna pitää viisikymppisiin, joten Lukas saa jälleen matkata Eskolaan. Kovasti ihailen koirani reippautta. Kerrostalon äänistä ei ole välitetty juuri lainkaan ja muutenkin on Lukas ollut oikein rauhallinen. Syyslomaan on enää pari viikkoa ja ajattelinkin ottaa pojan sitten asumaan tänne kokonaan. Silloin on molemmilla aikaa tottua uusiin rutiineihin ja Lukaksella aikaa sisäistää uusi ympäristö ennen kuin joutuu jäämään koko päiväksi yksin pieneen yksiööni. Kyllä tänne yksi welssi aina mahtuu! Kovasti on kämppä tuntunut oikein kodikkaalta kun on ollut illan täällä paras kaveri piristämässä. :)

Kuulumisia & Teuva rn 21.8

Moi!
Koska muutin itse Eskolasta Kannukseen ja omalla läppärilläni ei voi päivittää Lukaksen sivuja, päätin pystyttää blogin. Blogin päivittäminen on paljon helpompaa ja vie vähemmän aikaa. Ja tosiaan, tällä koneella en pääse päivittämään sivuja, sillä siihen tarvittavat ohjelmat puuttuvat. Sivuja en kuitenkaan poista, sillä ne sisältävät niin paljon tietoa, kuvia ja kuulumisia, että muutaman vuoden työ menisi hukkaan. Sivuille pääsee tästä.

Elo Kannuksessa on lätenyt aika koirattomasti pyörimään, sillä on ollut sen verran kiireitä sun muita juttuja, että koiraa en ole tänne vielä saanut. Poikaa olen kuitenkin nähnyt ja pari kertaa on herra pyörähtänyt täällä minua viihdyttämässä! Ja koska kesälläkin jäi tuo sivujen päivittäminen vähäiseksi, voin kertoa kesästä lyhyesti sen verran, että kuuma oli ja myös sen vuoksi treeni-into oli melko matalalla. Ylivieskan KV peruuntui meidän osalta tuomarimuutoksen vuoksi, sillä kys. tuomarilta kaunis herra oli jo saanut sertin.

21.8 käväisimme kuitenkin Teuvan ryhmänäyttelyssä, minne sain kuskin pään käännettyä peruuntuneen Ykan vuoksi. Matkaa oli reilut 200 kilometriä, mutta kauniilla säällä se taittui mukavasti ja muutenkin seutu oli todella upean näköistä. Welssejä ei ollut ilmoitettuna kuin neljä. Tuomarina oli Raija Tammelin, josta olin saanut melko tiukan kuvan. Tiukaksi tuomari osoittautuikin, sillä yhtäkään erinomaista ei pudonnut. Lukaksen arvostelu oli oikein hyvä ja erin arvoinen, mutta koska tuomari toivoi enemmän lihaksia, tipahti laatuarvostelu erittäin hyvään. Oikein paljon mieltä lämmitti se kun tuomari tuli vielä erikseen puhelemaan Lukaksen upeasta luonteesta ja antoi myös hyviä treenivinkkejä lihasten kasvattamiseen. Muutenkin sain sellaisen kuvan, että Lukas oli ihan tuomarin mieleen, joten kun niitä lihaksia tulee, voisi ihan hyvin lähteä kokeilamaan onnea uudestaan tälle henkilölle. Ja koska arvostelu on Eskolassa ja itse olen Kannuksessa, en voi sitä juuri tällä hetkellä tähän näpertää. Lupaan sen kuitenkin näytille heti kun saan sen tänne hommattua. Kuvia kuitenkin näyttelystä löytyy!

Lukaksen pitäisi saapua minulle tänne parin viikon päästä. Nyt herra istuskelee melko toimettomana Eskolassa vanhemmillani ja sen on poika oloinenkin. Sohvaperunaksi jääminen näkyi todella hyvin siinä, kun eilen olin kotona lenkittämässä herraa: jokaista ääntä kohtaa osoitettiin ihan liikaa mielenkiintoa, jokaista ulkonaolevaa ihmistä täytyi tarkkailla oikein hyppien pitkän matkaa ja virtaa oli liikaa. Tokoliikkeitä Lukas teki oikein mielellään. :)

Toistaiseksi Lukaksen elämästä bloggaaminen jää aika hiljaiseksi, sillä on vähän vaikeaa näin pölistä mitä poika hommailee kotona, kun en sitä ole näkemässä. Onneksi kuitenkin muutama viikko menee aika nopeasti!